Nikon blogihttps://fediverse.blog/~/NikonBlogi/atom.xml2023-08-06T20:22:13.623446+00:00<![CDATA[Scorn]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Scorn/2023-08-06T20:22:13.623446+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-08-06T20:22:13.623446+00:00<![CDATA[<p dir="auto">Scornissa on ensimmäisen persoonan peli, jossa yhdistellään pulmia ja ammuskelua painajaismaisessa maailmassa. Peli nakkaa pelaajan keskelle peliä ilman sen kummempia selityksiä tai selvityksiä controlleista tai muusta. Hetken aikaa ihmeteltyäni pääsin kiinni pelin mekaniikoihin. Toisaalta controllit löytyvät valikosta ja pelissä on myös tekstiopastetta hieman, kunhan vain malttaa katsoa ruutua kunnolla.</p>
<p dir="auto">Pelissä grafiikat ovat näyttävät ja maailmasta on onnistuttu luomaan varsin painajaismainen. Äänimaailma tukee hyvin teemaa ja on sopivanlainen. Odotin kuitenkin peliltä ahdistavaa tunnelmaa ja se puuttui kyllä pelistä kokonaan. Teema on kyllä painajaismaailma, mutta silti siitä puuttuu ahdistavuus. Tämä harmitti heti pelin alusta, eikä peli missään vaiheessa pystynyt tähän toiveeseen vastaamaan. Ikävä kyllä pelin maailma oli keskivaiheilla pitkään itseään toistavaa ja hyvin samankaltaista.</p>
<p dir="auto">Pelin pulmat olivat todella yksinkertaisia ja menivät eteenpäin ilman sen kummempia pähkäilyjä. Pähkäilyä pelissä aiheutti sen sokkeloisuus ja yhdistettynä keskivaiheen yksitoikkoiseen teemaan onnistuin välillä sekoittamaan suunnat ja joutakin paikkoja joutui etsimään, kun niistä oli juuri kulkenut ohi, mutta ei tahtonut enää löytää takaisin, kun paikkaan ihan oikeasti olisi pitänyt päästä. Tämä aiheutti jonkin verran turhautumista.</p>
<p dir="auto">Pelihahmo liikkuu todellla hitaasti ja varsinkin alussa jopa juoksu tuntui turhauttavan hitaalta. Ehkä sillä oli tarkoitus luoda tunnelmaa tai omat aivoni olivat vain tottuneet nopeatempoisempaan liikkumiseen. Ajan kanssa hitauteen kuitenkin tottui, eikä se enää häirinnyt kuin paikoin.</p>
<p dir="auto">Taistelu pelissä on todella kökkö ja tuntui vain keinotekoiselta pelin vaikeuttajalta. Aseet sinänsä olivat jännän näköisiä ja pelin idea aseista oli mielenkiintoinen. Sitä verotti kuitenkin turhan paljon mekaniikka, jossa jopa lähitaisteluaseella täytyi pitää tähtäintä käytössä, jos asetta halusi käyttää. Lisäksi aseen vaihto oli kovin hidasta, mikä teki taistelusta kankeaa. Tähän yhdistettynä hahmon yleinen hitaus ja paikottainen tuskastuminen oli taattua.</p>
<p dir="auto">Vaikka taistelu itsessään oli kökkö, idea aseista ja parantamisesta oli mielenkiintoinen. Ammuksia ja parannuksia oli ripoteltu juuri oikealla tavalla, jotta niistä ei olisi ylitarjontaa, mutta toisaalta peli ei kävisi kökön taistelumekaniikan ohella ammusten loppumisen takia liian vaikeaksi.</p>
<p dir="auto">Olisin halunnut tykätä pelistä enemmän kuin siitä nyt pidin. Pelissä tuntui olevan kasattuna monenlaisia ideoita, jotka kuitenkin ovat hieman jääneet hiomattomiksi ja jollain tapaa keskeneräisiksi. Pelissä olisi ollut potentiaalia enempäänkin kuin mitä se nyt pystyy tarjoamaan. Näyttävä taideteos hienolla lopulla, jota kuitenkin vaivaavat moninaiset eriasteiset viat ja ne syövät pelikokemusta.</p>
<p dir="auto">Brutaalien kauhupelien ystäville peli voi olla pelaamisen arvoinen, mutta ahdistusta tai erityisiä haasteita peliltä kaipaavan kannattaa kokeilla jotain toista peliä. </p>
<p dir="auto"><label for="postcontent-cw-4e79c6ac9a63ee371026cc221e43b1319377f685549aeec450c54297cc58dfa5">
<input type="checkbox" id="postcontent-cw-4e79c6ac9a63ee371026cc221e43b1319377f685549aeec450c54297cc58dfa5" checked="checked" class="cw-checkbox">
<span class="cw-container">
<span class="cw-text">
Possibly disturbing graphics
</span>
<img src="https://fediverse.blog/static/media/F7BF9B37-7E7E-C1DE-5D8E-4B590907799D.png" alt="Scorn">
</span>
</label></p>
]]><![CDATA[Philip K. Dick: Uneksivatko androidit sähkölampaista?]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Philip%20K.%20Dick:%20Uneksivatko%20androidit%20sähkölampaista%3F/2023-07-31T18:23:36.766662+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-07-31T18:23:36.766662+00:00<![CDATA[<p dir="auto">Uneksivatko androidit sähkölampaista kertoo palkkionmetsästäjä Rick Deckardista, joka jahtaa ja tuhoaa työkseen ihmisten sekaan soluttautuneita androideja. Hän elää saastuneessa maailmassa, josta suurin osa ihmisistä on kuollut tai lähetetty Marsiin siirtokuntaan. Lähes kaikki eläimet ovat kuolleet sukupuuttoon ja korvattu keinotekoisilla tuotteilla. Deckard joutuu pohtimaan työtään ja siihen liittyvää moraalia, kun hän saa tehtäväkseen elämänsä suurimman urakan.</p>
<p dir="auto">Olen suuri Dickin kirjojen fani. Osaa Dickin kirjoja vaivaa tietynlainen kielellinen kankeus, mikä tekee joskus lukemisesta raskasta. Tässä teoksessa sellainen kuitenkin loisti poissaolollaan. Kirja oli oikein mukavaa luettavaa ja eteni luontevasti eteenpäin.</p>
<p dir="auto">Kirja kysyy kysymyksiä, kuten missä menee todellisuuden ja epätoden, elävän ja keinotekoisen raja? Voiko koneesta tulla niin aito kopio ihmisestä, että se voidaan luokitella eläväksi? Vai onko se kuitenkin vain kone? Näiden kysymysten äärelle myös Deckard työnsä vuoksi ajautuu. Eikä vastaus olekaan välttämättä niin yksinkertainen kuin ensiksi voisi ajatella. Entä jos androidi onkin ajatteleva, tunteva olento? Entä jos silläkin on unelmia?</p>
<p dir="auto">Kaiken kaikkiaan Uneksivatko androidit sähkölampaista on eheä, helppolukuinen ja mukavasti eteenpäin soljuva kirja, joka jokaisen sci-fin ystävän kannattaa lukea, jos ei vielä ole siihen koskenut.</p>
<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/AB3E4DBE-60CC-E13F-3BA8-FAD2A7E76DBC.jpg" alt="Uneksivatko androidit sähkölampaista? -kansikuva"></p>
]]><![CDATA[Dordogne]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Dordogne/2023-07-26T18:37:52.551544+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-07-26T18:37:52.551544+00:00<![CDATA[<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/06FC46A9-EF89-6F6B-3BEB-A5690B67CA56.png" alt="Dordogne"></p>
<p dir="auto">Dordogne on point & click -peli, jossa päähenkilönä on nuori nainen nimeltään Mimi. Mimin ensimmäinen muisto lapsuudesta on noin pari kuukautta ennen hänen 13-vuotissyntymäpäiväänsä. Peli alkaa tilanteesta, jossa Mimin isoäiti on kuollut ja Mimi palaa tämän talolle etsimään menneisyyttään. Siitä alkaa kaunis ja koskettava tarina, jota täydentää kaunis taide ja äänimaailma.</p>
<p dir="auto">Pelin grafiikat on toteutettu siten, että ympäristö on vesivärimaalauksia ja hahmot ovat hieman eri tavoin toteutettu, mutta sopivat todella hyvin ympäristöönsä. Musiikit ja äänimaailma on toteutettu todella hienosti ja pelimekaniikka on pääosin oivaltava ja mukava. Joissakin yksittäisissä kohdissa tuntui, että kohtaukseen oli hieman väkinäisesti laitettu pelillisyyselementti mukaan, mutta ne eivät vaivanneet kuitenkaan pahasti.</p>
<p dir="auto">Pelin rauhallinen tempo antaa mahdollisuuden tutkia paikkoja ja etsiä pieniä muistojen palasia ympäri peliä. Jokaisessa luvussa on oma kokoelmansa, jonka voi halutessaan kerätä kasaan. Kaikkien kohteiden etsiminen ei kuitenkaan ole pakollista, enemmänkin pieni lisämauste peliin.</p>
<p dir="auto">Peli ei ole hirvittävän pitkä, tarinallisesti juuri sopivan mittainen. Se on kaunis, lämminhenkinen ja koskettava kertomus, jonka pelaamista suosittelen ehdottomasti.</p>
<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/FB45CB99-57A6-BD32-529F-B4D16682C2A2.png" alt="Mimi ja lohikäärme"></p>
]]><![CDATA[Kirsikanmetsästäjä]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Kirsikanmetsästäjä/2023-07-20T17:58:31.872975+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-07-20T17:58:31.872975+00:00<![CDATA[<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/EBF18084-2D18-E52D-1095-57EE6247506C.png" alt="Chuchel Avatar">
Chuchel on pieni oranssi karvapallo, joka rakastaa kirsikoita. Pelissä ratkotaan erilaisia pikku pulmia, kun Chuchel yrittää saada häneltä varastetun kirsikan takaisin.</p>
<p dir="auto">Chuchelin hahmot ovat hellyttäviä ja hauskoja. Piirroshahmot ovat toinen toistaan oudompia ja hassumpia otuksia ja värimaailma on todella värikäs. Pelissä on paljon huumoria, joka saa paikoin hörähtelemään ihan ääneenkin. Äänimaailma koostuu musiikista ja erilaisista ääntelyistä, pelissä ei puhuta lainkaan. Tämä ratkaisu toimii hyvin pelissä, ja on tuttu pelifirman muistakin peleistä.</p>
<p dir="auto">Chuchelin pulmat ovat hauskoja, mutta varsin helppoja. Peli tuntuukin olevan suunnattu lapsille, eikä se tällä saralla pysty tarjoamaan oikein mitään aikuiselle. Lisäksi peliä vaivaa se, että pulmat ovat vain yksittäisiä irrallisia tehtäviä, eivätkä kykene tarjoamaan mitään yhtenäistä tarinaa kunnolla. Kaiken kukkuraksi peli on niin lyhyt, että sen pelasi läpi alle kahdessa tunnissa.</p>
<p dir="auto">Peliä kannattaakin pelata ehkä mieluummin perheen pienempien kanssa, vaikka se tarjoaakin hupia myös aikuiselle naksuteltavaksi. Peli ei missään nimessä ole haastava. Sellaista etsivälle voisin suositella mieluummin pelifirman peleistä esimerkiksi Machinariumia. Kyseiseen peliin allekirjoittanut onnistui aikoinaan upottamaan seitsemisen tuntia peliaikaa.</p>
<p dir="auto">Peli on saatavilla Gog.comista ja Steamista.</p>
]]><![CDATA[Piilotettuja ihmisiä ja esineitä]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Piilotettuja%20ihmisiä%20ja%20esineitä/2023-06-17T22:05:06.819580+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-06-17T22:05:06.819580+00:00<![CDATA[<p dir="auto">Hidden Folks on peli, jossa etsitään käsin piirretyistä, interaktiivisista maailmoista niihin piilotettuja ihmisiä ja esineitä annettujen vinkkien avulla. Osassa tapauksista pitää ratkoa pieni pulma, jonka seurauksena esine tulee esiin, ihminen menee vaadittuun asentoon tai muuta vastaavaa.</p>
<p dir="auto">Peli on kaikilta puolin tietyllä tapaa yksinkertaista aina grafiikoista äänimaailmaan asti, mutta silti peli on todella viihdyttävä. Äänet on tehty suulla ilman sen ihmeellisempiä kikkailuja, mutta se juuri tuo peliin hauskan piirteen. Piirrokset ovat aika yksinkertaisia, mutta ne ovat silti hauskoja ja toisaalta pelkistetty piirtotapa tuokin peliin omat mausteensa haasteellisuuden suhteen. Värimaailmassa on kolme asetusta: joko tausta valkoinen ja piirrokset mustalla, tausta ruskea ja piirrokset mustalla taikka piirrokset valkoisella ja tausta mustana. Itse pelasin ruskea-mustalla, se tuntui rasittavan kaikista vähiten silmiä ja teki tihrustamisesta mielekkäämpää.</p>
<p dir="auto">Pelissä on seitsemän eri aluetta, joissa on alueesta riippuen 3-6 paikkaa, josta piilotettuja asioita etsitään. Ensimmäinen paikka on aina pieni ja yksinkertainen ja alueella edetessä etsintäalue suurenee. Kun kuva on laaja täynnä heiluvia hahmoja, niin jossain vaiheessa alkaa jo silmissä vilistä ja on pakko pitää taukoa. Kuitenkin peli houkutteli oikein hyvin takaisin pariinsa.</p>
<p dir="auto">Muutamia kertoja jotain yksittäistä asiaa etsiessä meinasi jo turhautuminen iskeä ja mieli haikailla youtuben pariin, jotta pääsisi eteenpäin, mutta sain kuitenkin maltettua mieleni varsin hyvin. Sitä isompi oli palkkiokin, kun pääsi vihdoin eteenpäin. Kaikkien piilotettujen asioiden etsimiseen meni allekirjoittaneella yhteensä 10,5h, joten peli tarjoaa klikkailtavaa ja etsittävää ihan hyväksi aikaa.</p>
<p dir="auto">En ole ihan varma, olisiko peli aivan Steamissa pyydetyn 14,99€ arvoinen, mutta viimeistään alesta tuo peli kannattaa ehdottomasti noukkia, jos tykkää rassata päätään tämäntyyppisellä etsinnällä.</p>
]]><![CDATA[Marko Hautala: Leväluhta]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Marko%20Hautala:%20Leväluhta/2023-02-15T05:25:23.055111+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-02-15T05:25:23.055111+00:00<![CDATA[<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/60081A2E-D307-DB0B-4436-5B6348365118.jpg" alt="Marko Hautalan kirjan Leväluhta kansikuva">
Marko Hautalan aiemmin lukemani teokset Pimeän arkkitehti ja Kuokkamummo ovat onnistuneet aiheuttamaan allekirjoittaneessa kunnon pelontunteita ja tartuin Leväluhtaan toiveikkaana, että myös se toimisi. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä! Kirja oli todella loistava kokonaisuus ja piti lujasti otteessaan.</p>
<p dir="auto">Tarina kietoutuu yhden perheen ympärille ja erityisesti perheen lapsiin, Meeriin ja Lariin. Meeri jättää perheensä palatakseen takaisin kotimaisemiin. Isä on kuollut oudoissa olosuhteissa, veli Lari on mielisairaalassa ja äiti ei puhu enää. Kaikki ympäristössä on tuttua, mutta silti jotenkin hieman vinksallaan. Isä kuoli lähellä sijaitsevaan suohautaan, Leväluhtaan, jonne on vuosisatojen ajan hukutettu satoja ihmisiä, pääsääntöisesti naisia ja lapsia.</p>
<p dir="auto">Kirja käy läpi menneisyyttä ja sitä kaikkea, minkä käsittely jäi kesken, kun Meeri muutti pois ja Lari joutui mielisairaalaan. Hiljalleen alkaa avautua vyyhti, jonka avaamista ei kenties olisi pitänyt koskaan aloittaakaan. Kauhu hiipii esiin hiljalleen ja palaset alkavat loksahdella paikoilleen.</p>
<p dir="auto">Mielestäni Leväluhta on rakennettu todella hyvin. Se jatkaa taattua Hautala-tasoa, eikä jätä lukijaa rauhaan. Se kutkuttelee mieltä ja pakottaa jatkamaan eteenpäin, ja kauhu roikkuu lähes koko ajan läsnä päästämättä täysin otteestaan oikein missään vaiheessa. Mielessä herättää hieman ristiriitaisia tunteita se, että nuori Lari oli black metal -fani. Toisaalta se kuvastaa ja alleviivaa sitä tuskaa, mikä nuorella, isänsä menettäneellä pojalla voi sisällään velloa, mutta samaan aikaan se tuntuu sellaiselta kliseiseltä, “niinpä tietenkin”. Pieni sivuseikka, mutta silti hieman kaihertava.</p>
]]><![CDATA[Ongelmanratkontaa surrealistisessa maailmassa]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Ongelmanratkontaa%20surrealistisessa%20maailmassa/2023-01-18T16:00:39.794223+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-01-18T16:00:39.794223+00:00<![CDATA[<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/55196052-421D-5493-734E-9D08BD1AD6CB.jpg" alt="Rusty Lake"></p>
<p dir="auto">Cube Escape Collection on kokoelma escape room -tyyppisiä point & click -pelejä. Pelit on julkaistu aikoinaan flash-versiona Rusty Laken kotisivuilla, mutta kun flash-tuki selaimista loppui, koottiin pelit uudelleen pelattavaan muotoon. Pelit sijoittuvat surrealistiseen Rusty Lake -maailmaan (kyllä, pelien tekijän ja maailman nimi on sama). Cube Escape Collection aloittaa Rusty Lake -pelisarjan ja tutustuttaa pelaajan maailmaan.</p>
<p dir="auto">Pelit ovat vahvasti Twin Peaksin insipiroimia ja se myös näkyy peleissä. Niissä on surrealistisia outouksia kuten legendaarisessa TV-sarjassakin. Pelissäkin päähenkilönä on etsivä, Dale Vandermeer, joka tutkii nuoren naisen kuolemaa ja joutuu Rusty Laken outoon maailmaan.</p>
<p dir="auto">Pelissä on yhdeksän tarinaa: Seasons, The Lake, Arles, Harvey’s Box, Case 23, The Mill, Birthday, Theatre and The Cave. Pelit suositellaan pelaamaan järjestyksessä, jotta tarina pysyisi yhtenäisenä, mutta tarinat voi pelata sellaisessa järjestyksessä kuin haluaa. Tarinat tuntuvat alkuun irrallisilta, mutta kuitenkin kietoutuvat hiljalleen toisiinsa.</p>
<p dir="auto">Peli soljuu pääsääntöisesti mukavasti eteenpäin, mutta aina välillä peli tarjoaa pähkinän, jossa pitää huomata jokin aika pieni yksityiskohta tai muutoin käyttää päätään hieman enemmän, vähän epäloogisestikin, mikä toki on point & clickeissä aika tyypillistäkin. Tässä pelisarjassa moiset eivät haittaa ja pieni epäloogisuus on suorastaan tervetullutta maailman surrealistisuudesta johtuen. Mikäli pulmat tuntuvat liian vaikeilta ratkaista, on pelissä myös vihjeominaisuus, jolla saa halutessaan näkösälle kuhunkin ruutuun liittyvät vihjeet. Vihjeet ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät välttämättä suoraan ohjaa eteenpäin, vaan pikemminkin ohjaa pelaajaa oivaltamaan niksin, jolla pääsee eteenpäin. Vihjeet saa kokonaan pois päältä ja ne voi kytkeä takaisin päälle tarpeen vaatiessa. Systeemi on siis varsin onnistuneesti toteutettu.</p>
<p dir="auto">Pelin omintakeinen graafinen toteutus miellyttää silmää. Kun tämä yhdistetään taitavasti toteutettuun musiikkiin ja äänimaailmaan, saadaan aikaan juuri oikeanlainen tunnelma ja peli onnistuu imaisemaan sisäänsä pitkäksikin aikaa.</p>
<p dir="auto">Kaiken kaikkiaan paketti on todella viihdyttävä. Suosittelen Cube Escape Collectionia kaikille, jotka pitävät point & clickeistä ja escape room -tyyppisistä peleistä. Pelin teemoina väkivalta, itsensä vahingoittaminen ja masennus ovat toki aiheita, jotka eivät välttämättä sovellu kaikista herkimmille pelaajille. Peliin sain kulumaan vajaat 14h. Mikäli pelkkä tarinan pelaaminen ei riitä, on pelissä myös saavutuksia, joita voi tavoitella. Itse suoritin näistä lähinnä sellaiset, jotka puolivahingossa satuin avaamaan tarinaa suorittaessani.</p>
<p dir="auto">Pelipaketin voi ostaa <a href="https://www.gog.com/en/game/cube_escape_collection" rel="noopener noreferrer">gog.comista</a>, <a href="https://store.steampowered.com/app/1292940/Cube_Escape_Collection/" rel="noopener noreferrer">Steamista</a> ja <a href="https://rustylake.itch.io/cube-escape-collection" rel="noopener noreferrer">itch.iosta</a>.</p>
]]><![CDATA[Closure - Mustavalkoinen maailma valojen manipuloinnilla]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Closure%20-%20Mustavalkoinen%20maailma%20valojen%20manipuloinnilla/2023-01-08T20:17:24.428876+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-01-08T20:17:24.428876+00:00<![CDATA[<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/46295A1F-1453-756D-815F-F0614506BAA3.jpg" alt="Closure logo"></p>
<p dir="auto">Closure on pulmapeli, jossa on olemassa vain se, mitä pystyt näkemään. Valonlähteitä manipuloimalla saat näkyviin erilaisia paikkoja, joiden avulla saat pulmat ratkottua. Peliä pelataan hämähäkinkaltaisella olennolla ja seurataan kolmen ihmishahmon tarinaa.</p>
<p dir="auto">Tarina pelissä on vain liimana ja jää kyllä täysin pulmien ratkonnan varjoon. Pelissä on hyvin maailmaan soveltuvat ja tunnelmaa luovat musiikit. Äänimaailma on kokolailla minimalistinen, mutta se toimii tässä pelissä todella hyvin.</p>
<p dir="auto">Mustavalkoinen maailma ja pelin graafinen toteutus muutoinkin on mielenkiintoinen ja pidin tyylistä todella paljon. Pelin pulmamekaniikka on uniikki ja tuo mielenkiintoa peliin. Pääosin pulmat ovat kokolailla simppeleitä, mutta kyllä pelissä on jokunen pulma, joita ainakin allekirjoittanut joutui kokeilemaan useita kertoja, että ne sai ratkaistua.</p>
<p dir="auto">Pitkin peliä eri tasoihin on piilotettu yöperhosia, joita voi kerätä. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista pelin läpäisemisen kannalta, mutta tuo lisämaustetta pulmiin.</p>
<p dir="auto">Suosittelen kyllä kokeilemaan peliä. Sen voi ostaa <a href="https://store.steampowered.com/app/72000/Closure/" rel="noopener noreferrer">Steamista</a></p>
]]><![CDATA[Berliinin taivaan alla]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Berliinin%20taivaan%20alla/2023-01-06T08:19:47.408460+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2023-01-06T08:19:47.408460+00:00<![CDATA[<p dir="auto"><img src="https://fediverse.blog/static/media/0058B4D1-95E6-F516-73AE-670D14BCD138.jpg" alt="Elokuvan Berliinin taivaan alla kansikuva"> Ihmisten ympärillä on popliinitakkisia enkeleitä, jotka kuulevat ihmisten mietteitä ja yrittävät lohduttaa heitä. Yksi enkeleistä, Damiel, alkaa pohtia, millaista elämä kuolevaisena voisi olla. Hän haluaa maistaa, tuntea, elää kuin ihminen.</p>
<p dir="auto">Damiel rakastuu trapetsitaiteilija Marioniin ja päättää hankkia itselleen elämän kuolevaisten joukossa. Itsenään esiintyvä Peter Falk opettaa enkelille elämän pienistä hyvistä asioista, kuten kahvista ja tupakasta nauttiminen tai piirtäminen.</p>
<p dir="auto">Elokuvassa enkelten maailma on kuvattuna harmaasävyisenä ja ihmisten maailma värillisenä. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että enkelit näkevät ja kuulevat maailmaa, mutta eivät voi muutoin aistia asioita. Ihmisten maailmassa kaikki aistimukset ovat käytössä ja siksi se on värikäs.</p>
<p dir="auto">Elokuva on kokonaisuutena todella rauhallinen ja toteutukseltaan kaunis. Jäin kuitenkin pohtimaan, olisiko sitä voinut mahdollisesti hieman tiivistää paikoin. Elokuvan pääpaino on ihmisissä ja enkeleissä kuuntelemassa heidän ajatuksiaan. Ehkä tämä on vain tämän tyyppisiin elokuviin tottumattoman pohdinto.</p>
]]><![CDATA[Hyytävää kauhua vanhan urbaanilegendan pohjalta]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Hyytävää%20kauhua%20vanhan%20urbaanilegendan%20pohjalta/2022-12-12T12:14:03.110336+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2022-12-12T12:14:03.110336+00:00<![CDATA[<p dir="auto">Muistan joskus nähneeni jonkin kirjakaupan mainoksessa Kuokkamummon, maininnan kauhusta ja siitä, että Kuokkamummo tappaa lapsia. Naurahdin: “Onpa naurettava idea! Jotain nuorisokauhua korkeintaan!”</p>
<br>
<p dir="auto">Viime vuonna luin Hautalan Pimeän arkkitehdin, josta pidin kovasti. Tästä rohkaistuneena päätin ottaa Kuokkamummon lukulistalle. Aluksi koetin äänikirjaa, mutta kun se ei ottanut oikein luonnistuakseen, päätin kokeilla vielä fyysistä kirjaa. Hyvä niin, sillä alkuperäistä asennettani vastaan sainkin varsin loistavan kauhukirjakokemuksen.</p>
<br>
<p dir="auto">Kirja kietoutuu Kuokkamummo-legendan ympärille, jota nuoret ovat Vaasassa vuosikymmenten ajan kertoneet toisilleen. Kirja lähtee liikkeelle legendan ja Kuokkamummon esittelystä. Oleellinen osa legendaa on, ettei siitä saisi kertoa ulkopuolisille. Maahanmuuttajatyttö Sagal kuitenkin taltioi tarinatuokion erään poliisina esiintyneen naisen käskystä, ja toimittaa tallenteen naiselle. Toimintansa seurauksena Sagal katoaa. Tästä alkaa tapahtumien vyyhdin purku, jossa yhteen kietoutuu Patteriniementien menneisyys ja nykyisyys ja keskiössä on autiohuvila ja sitä asuttava Kuokkamummo.</p>
<br>
<p dir="auto">Marko Hautala on onnistunut luomaan kirjaan kaikkialla leijailevan ahdistuksen ilmapiirin. Kirja pitää lukijan hyytävässä otteessaan, eikä päästä otteestaan, korkeintaan hieman höllentää otettaan, kunnes taas puristaa koko voimallaan. Pimeän arkkitehdistä olen kuullut, että olisi Hautalan paras, mutta kyllä tämä haastaa todella hyvin kyseisen kirjan siihen luodulla tunnelmalla.</p>
]]><![CDATA[Paluuta kirjoittamisen pariin]]>https://fediverse.blog/~/NikonBlogi/Paluuta%20kirjoittamisen%20pariin/2022-11-26T18:34:08.792993+00:00NiCooliohttps://fediverse.blog/@/niksii/2022-11-26T18:34:08.792993+00:00<![CDATA[<p dir="auto">Pitkästä aikaa koetan päästä takaisin kirjoittamisen pariin. Kirjoittaminen on “aina” ollut mielekästä puuhaa ja muistan jo jossain 5.-6. luokalla ajatelleeni, että isona olisin kirjailija. Vielä toistaiseksi moista en ole tehnyt, mutta joitakin ideoita teksteihin on. Näillä näkymin todennäköisin vaihtoehto olisi novellikokoelma. Aina silloin tällöin olen saanut kommentteja, että olisin taitava kirjoittaja, ja ehkä pikkuhiljaa alan uskoa siihen itsekin.</p>
<p dir="auto">Tässä blogissa olen ajatellut julkaista jotain pohdintoja lukemistani kirjoista, pelaamista peleistäni jne. Katsoo nyt, mitä tulen vielä keksimään. Voihan se olla, että tämä merkintä jää blogini ainoaksi, mutta nyt on ainakin “pää aukaistu”.</p>
<p dir="auto">Kirjoittamisen lisäksi olen aikeissa aktivoitua piirtämisen parissa, sekä haluaisin alkaa opiskella 3D-mallinnusta Blenderillä, sekä mahdollisesti musiikin tekemistä LMMS:llä. Voi olla, ettei nämäkään koskaan toteudu, mutta yritystä kuitenkin on! Mulla kun on taipumusta olla kiinnostunut vähän kaikesta, mutta lopputulemana sitten en saa aikaiseksi tehdä niistä oikein mitään kunnolla, vaan jumiudun palloilemaan eri kiinnostusten kohteiden välillä miettien, että mille sitä alkaisi.</p>
<p dir="auto">Tämä on nyt tällainen sekava mokellus, lähinnä ajatuksen virtaa mieleen tulevista asioista, mutta jospa seuraaviin kirjoituksiin tulisi paremmin rakennetta.</p>
]]>